Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vinkki muistojen tallentamiseen: tilaa random kasa kuvia kotiin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Ifolor

Montako kuvaa sulla on kännykässä? Mulla on tällä hetkellä 8306. Se on ihan liikaa ja tuskastun joka päivä siitä, että puhelimeni on “sotkuinen”. Siellä on kymmenittäin 10-20 kuvan settejä, joissa olen räiskinyt menemään ja vain yksi kuva on ehkä päätynyt johonkin ja muut on jääneet poistamatta, näyttökuvia, ostoslistoja ja muuta turhaa.

Me otetaan kuvia enemmän kuin koskaan ja silti katsomme kuvia ehkä vähemmän kuin ennen.

8000 kuvan joukkoon häviää ne kivat ja tärkeät yllättävän helposti. Lisäksi kännykässä asuvat kuvat on hankalia yhteisen muistelun kannalta. Totta kai voimme perheenä katsella mun IG feediä mutta siellä näkyy kuitenkin vain tosi pieni osa meidän elämää. Kännykän ruudultakaan ei ole mielekästä katsella kaikkia arjen kuvia yhdessä. Kuvia pitää musta saada katsella omaan tahtiin, omin käsin vaihdellen.

Vauvakirjat ja valokuvakirjat taas ovat minusta hankalia koska ne vaativat hurjasti ryhtymistä, päätöksiä ja harkittua asettelua. Siksi olen jo monta vuotta yksinkertaisesti vain printannut noin puolen vuoden välein kasan kuvia ulos. Tai no, nykyään en enää tee sitä koska on liian iso vaiva avata kone, valita oikeat kuvat, siirtää ne johonkin jne jne.

Tein tämän pitkästä aikaa kun seuraajani kertoi että myös Ifolorilla on nykyään kännykkäsovellus. Latasin sovelluksen ja annoin sille pääsyn valokuviini. Perjantai-iltana, yhden imetyksen aikana valitsin melko summamutikassa ison joukon kuvia elämästämme lasten kanssa. Valitsin kaikkiin kooksi kymppikuvan, jolloin kuvat tulivat omassa kuvasuhteessaan ja vielä sopivan pieninä selailuun, viimeistelyksi otin mattapinnan. 99 kuvan tilaukseni maksoi alle 14€ ja se oli noudettavissa jo tiistaipäivällä.

Oli aivan superia avata pakettia Ykkösen kanssa. Hän ei tietenkään tiennyt mitä kuvia olin valinnut, joten kuvien läpikatselu oli kuin pieni joulu. “Oooo täällä on tämmösiä vanhoja, ihania!” hän sanoi spontaanisti kun itsensä vauvana näki. Myöhemmin katsoimme kuvia koko perhe ja ihan samanlaisia onnen sykähdyksiä kuului kaikilta.

Arvailimme, kuka lapsista on missäkin vauvakuvassa (meni jatkuvasti väärin, nämä on ihan klooneja nämä meidän vauvat) ja muistimme vaikka mitä asioita, jotka olemme onnellisesti unohtaneet: kuinka lapset maalasivat Käpälämäen leikkimökin lattiaa vaaleanpunaiseksi nakuina; miltä näytti kun kipsattua Kakkosta kannettiin sylissä; minkälainen oli vanha asuntomme.

On ihan mahtavaa löytää tiensä takaisin vanhoihin vuosiin, niihin pienempiin arjen ihmeisiin joita ei ehkä Instagrameihin tallenneta, entisiin koteihin ja unohtuneisiin vaatteisiin.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ainakin kerran tätä mä vaan tilaan nyt joitain kuvia -tekniikkaa. Se laatikko täynnä sekalaisia kuvia voi olla varastosi arvokkain esine vielä jonain päivänä. Ifolorin sovellus oli juuri oikea tähän tarkoitukseen – nopea, edullinen ja laadukas.

Isokin kasa valokuvia menee printattuna yllättävän pieneen tilaan ja lasten kanssa on ihanaa sukeltaa sinne valokuvia sisältävään säilytyslaatikkoon. Kuvat vaihtuvat kädestä toiseen helposti kun katsomme ihan sattumanvaraisia kuvia meidän elämästä.

Oleellista tässä tekniikassa on matala kynnys. Kuvia ei saa jäädä hinkkaamaan, käsittelemään, rajaamaan tai valitsemaan loputtomasti. Muuten se jää tekemättä.

ARVONTA! Palkintona 20€ alekoodi Ifoloriin

Tämän tekstin kommenteissa voit osallistua 20€ arvoisen Ifolor valokuvasovelluksen etukupongin arvontaan, sillä saa jo ison kasan oikeita valokuvia kotiin! Jätä kommentti ja arvon teidän joukostanne 21.11. klo 22 voittajan.

Tuttipullokoulutus läpäisty!

Toistan loputtomasti tätä “kaikki on niin erilaista kolmannella kerralla” mantraa, tässä taas yksi asia siihen liittyen: en ole aktiivisesti miettinyt olenko ollut jossain ulkona ilman vauvaa. Aikaisemmin se oli ehkä isompi juttu mulle, että nyt vauva on tämän ja tämän ikäinen ja en ole vielä ollut ulkona tai että onko nyt jo oikea aika.

Nyt olen vain olla möllöttänyt ja yhtäkkiä vauva on neljä kuukautta ja mulla edessä ensimmäinen isompi ilta ystävien kanssa. Harmi vain että tämäkään vauva ei syö tuttipulloa.

Koska sen ei ole ollut pakko syödä siitä.

En oikeasti tiedä, kuinka vauva opetetaan oikeaoppisesti syömään tuttipullosta rinnan lisäksi, enkä aio väittää että tämä olisi kaikille toimiva malli mutta meidän kaikki kolme ovat menneet nyt tämän saman kaavan läpi. Se kaava menee niin että minä lähden pois kotoa, eikä vauva syö pullosta kunnes aikaa on todella kulunut riittävästi ja sillä on oikeasti nälkä ja se lopulta alkaa syödä pullosta (huom: siksi tätä ei tule tehdä vastasyntyneen kanssa. Vastasyntynyt syötetään kun sillä on nälkä. Ja pullohan kannattaa tuoda muutenkin vasta sitten kuvioihin kun imetys sujuu hyvin).

Ykkösen kohdalla tämä meni kaikista vaivattomimmin. Hän oli kaksi kuukautta kun ystäväni polttarit tulivat eteen. Olin kaasona, oli pakko mennä – ja halusinkin tietysti. Olimme Helsingissä joten arvelin että Insinööri voi vaikka kiikuttaa vauvan minulle syötettäväksi muutaman tunnin välein jos ei muu auta. Ensimmäiset neljä, viisi tuntia olivat vähän jännät. Ei se oikein syönyt, muutamia kymmeniä millejä sai lupsuteltua.

Ajattelin jo että nyt loppui hauskuus, on lähdettävä kotiin kunnes yhtäkkiä illan suussa sain viestin: nyt uppoaa. Ja sen jälkeen hän söi pullosta.

Kakkonen oli kaikista tiukin kaveri. Kolmen kuukauden kohdalla oli samalla tavalla “pakkorako”, tapahtuma josta en halunnut enkä voinut olla pois ja Kakkonen hoidossa muualla. Hän odotti ruhtinaalliset 14 tuntia ennen kuin suostui syömään kunnolla, oikeasti juomaan pullosta pienen nuoleskelun sijaan.

Nyt tuli sitten Kolmosen vuoro. Olemme pulloa muutaman kerran kokeilleet ja menestys on ollut hyvin vaihtelevaa. Ensin homma meni ihan ok, sitten kahden kuukauden kohdalla loppui kaiken muun kuin tissin hyväksyminen. Tänä viikonloppuna tuli hyvä sauma harjoitella isommin! Meillä oli blogiystävien kesken pieni irtiotto Flamingo Spassa. Edessä olisi koko päivä ja ehkä yökin ilman vauvaa, mutta kuitenkin lähellä kotia jos hätä tulee.

Alku meni yhtä nihkeästi kuin aina. Viisi tuntia edellisestä imetyksestä tyyppi söi vain 30ml, vähän hörppimällä. Meni taas tunti eikä se vieläkään syönyt. En ollut Kolmosen puolesta lainkaan stressissä: onhan se öisinkin joskus jopa kymmenen tuntia syömättä ja hän oli selvästi hyvin voiva, jokelteli iloisena puhelimessa kun Insinööriltä tilannetta tsekkasin. Lähinnä stressasin onko päivä Insinöörille tosi hankala. Ei ole kiva tunne kun ei saa lasta ruokittua.

Menin takaisin altaisiin lillumaan ja kun lopettelimme illansuussa, oli tapahtunut pieni parannus. “Nyt meni 60 ml”. Mahtavaa, sen turvin voin jäädä vielä illalliselle! Ja siitä se sitten lähti kuulkaa. Kahden tunnin päästä meni toiset 60ml, siitä hetken päästä jo 120 ja yhtäkkiä hän otti jo ihan iltamaidotkin, 130ml! Success!

Tämän tiedon turvin sain jatkaa rauhassa loppuillan nauruja ystävien kanssa, ja voi veljet se teki hyvää. Oli ihanaa olla juuri siihen asti kun itse jaksoi (eli keskiyöhön, hah) eikä siihen asti jolloin on pakko mennä kotiin lopettamaan nälkäisen vauvan huutoa.

Ah, tuttipullo. Tuttipullostakin syövä vauva tuo elämään joustavuutta, tiedon siitä että tarvittaessa voin olla jonkin aikaa pidempään pois kotoa, eikä tarvitse katsoa kellosta milloin pitää taas syöttää. Se tuo myös uuden mahdollisuuden ei-imettävälle puolisolle bondata lapsen kanssa. Minä väitän huomaavani aivan uuden ilmeen Kolmosen katseessa kun se on viettänyt puoli vuorokautta vain isänsä seurassa, niillä on nyt omia juttuja joista minä en tiedä mitään!

Sinunhan ei ole mikään pakko vauvaasi pulloon opettaa. On täysin ok olla vaikka kuinka pitkään se ainoa tapa syöttää vauvaa. Juhlia tulee seuraavanakin vuonna ja mitä isommaksi vauva kasvaa, sitä pidempiä pätkiä se voi ilman maitoa olla. Kiinteiden aloituskin tuo jo helpotusta. Mutta yhtälailla voi tulla tilanteita jossa pulloon on vain pakko oppia! Tässä siihen meidän kuumat vinkit.

Meidän vinkit pulloruokinnan opetteluun:

  • Pidä tissit kaukana: joku muu kuin äiti syöttää ja sen äidin on ehkä hyvä olla oikeasti poissa
  • Kokeile nukkuvan tai ihan vasta heränneen vauvan syöttämistä
  • Vaihtele asentoja: joskus pystyasento tai vaikka kävely toimii, joskus homma toimii paremmin makuuasennossa, esimerkiksi kyljellään vauva voi olla helpompi syöttää
  • Kokeile sylin lisäksi vaikkapa sitteriä
  • Hörppyytä; nokkamuki tai lääkeruisku avuksi alkuun
  • Harhauta: Kolmonen otti pullon haltuun katsoessaan samalla telkkaria. Whatever works.
  • Kokeile eri lämpöistä maitoa: jotkut haluaa pullosta viileämpää, toiset nimenomaan tosi lämmintä
  • Kokeile eri pulloja ja pullon virtauksen nopeuksia
  • Treenaa: pidä pulloa mukana silloin tällöin jotta taito pysyy yllä

Kaikki ne hetket joina sinua rakastan

4 , Permalink

Kun makaat aamulla aivan nakkena hoitopöydällä ja minä pärisyttelen mahaasi, pussailen, kutittelen ja juttelen. Katsot silmiin ja puhut kaikki äänteet mitä osaat suu vähän vinossa. Pidät varpaista kiinni tai tunget nyrkkiä suuhun mutta samalla jo pienesti hymyillen vähän odotat milloin se taas haukkaa sieltä mahasta.

Kun nukahdat rinnalleni tai vielä parempaa: vierelleni niin että silitän sinua otsasta. Miten voikaan olla niin iso vaikutus minulla sujuu ja sinulla minuun.

Kun nukumme yöllä ihan vierekkäin. Sinä kapalossasi vähän ylempänä kuin pieni tortilla, minä ihan puolesi kääntyneenä ja usein käsi vatsallesi löytäneenä, isäsi siellä toisella puolella lievästi kuorsaten (ja aamulla se sanoo että sinä ähiset vähän liikaa yöllä. Höpöjuttuja.).

Kun näet sisaruksesi ja kiljahdat ilosta.

Kun olet syötön jälkeen pitkään sylissäni, rinta rintaa vasten, nyrkki suussa tyytyväisenä mölisten.

Kun hätäännyt jostain mutta rauhoitut pian käsieni turvassa.

Kun veljesi tekee sinulle maantie-maantie-maantie – leikkiä ja olet stanby for laughter – tilassa.

Kun siskosi pitää sinua hellästi sylissä ja olet siinä ihan hiljaa kädet ristissä.

Kun nukahdat isäsi kanniskeluun niin kuin vain isäsi syliin nukahdat, jo aika isona pötkylänä.

Kun heräät ja ensimmäisenä tarkistat olenko minä vielä olemassa mutta erityisesti olihan ne varpaat vielä siellä ja saako niistä vielä kiinni?

Kun nappaat niistä varpaista kiinni ja pyörähdät pyllysi varassa vahingossa niin paljon että käännytkin ympäri – ja olet siitä hiukan hämmästynyt.

Nuo ihanat huulesi kun juttelet. Miten ne törröttävätkin ihan joka suuntaan.

Kun katsot meitä illalla katseella, joka sanoo ”naurata minua!” Iltavillejäsi odotellessa.

Kun hierot silmiäsi väsyneenä niin suloisesti kuin vain vauvat osaavat.

Oikeastaan ihan koko ajan, kun vain olet siinä. Olet parasta mitä voi olla.

Kiitos että tulit meille.

4 , Permalink