Suomen Blogimedia

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
17elo 2019

Faktoja elämästä vauvan kanssa.

17 elo 2019 1 Hyymöri Permalink

Se vauvasi joka ei koskaan puklaa tekee sen ensimmäistä kertaa ystävän uudelle villamatolle. Kaaressa.

Vauvan ekat SePat (selkäp****t) tulee kesken kyläilyn jossain missä on postikortin kokoinen vessa ilman laskutilaa ja naamasi kokoinen lavuaari.

Ja ensimmäinen NiPa (niskap***a) tulee ulkomaanmatkalla vuokra-auton turvakaukaloon keskellä pientä kylää, jossa ei ole pysäköintiä, juoksevaa vettä tai oikeastaan edes vessoja.

Kun tapaat esimiehesi / entisen poikaystäväsi / kuulun somevaikuttajan sinulla roikkuu puoli tissiä ulkona edellisen syötön jäljiltä. Se on itse asiassa niin varmaa, että jokaisen imetyksen jälkeen on suositeltavaa kysyä keneltä tahansa vastaan tulevalta ihmiseltä hei anteeksi, mutta ethän näe tissiäni? 

Samasta syystä selfieiden kanssa on pidettävä erityistä varmuutta ensimmäisten kuukausien ajan. Nyt saatat ajatella että hei kyllä mä tunnen jos mulla on tissiä ulkona, mutta et sinä tunne. Valtava nännipihani voi todistaa sen sinulle halutessasi. Monella eri kuvalla.

Jatketaan tissilinjalla seuraavan faktan parissa: Normaalisti hyvin syövä vauva vetää jäätävät rintaraivarit kun yrität imettää huomaamattomasti kesken yleisötapahtuman. Nyt tiedämme varmuudella että se tissi vilkkuu kun yrität tähdätä sillä huutavan vauvan suuhun hiljentääksesi sen.

Jos peset neljä koneellista pyykkiä saat itsellesi keskimäärin kahdet puhtaat alushousut.

Vauva herää syvästä unestaan sillä hetkellä kun tartut lusikkaan / haarukkaan. Tämä lautasheijasteeksi kutsuttu vauvaheijaste on paljon vähemmän tunnettu, mutta aivan yhtä varma kuin käsieen heiluttelun aikaan saava Moron. Kun sinä yrität syödä, vauva herää.

Juuri kun vauva on nukahtamassa, aivastat. Onneksi olet äiti, koska ne osaa aivastaa ääneti. Äidit muuten osaa myös huutaa kuiskaamalla ja kiroilla sensuroidusti. Voi perjantai sentään.

Se ääni ei koskaan ole ”vain ilmaa”. Paitsi jos kello on neljä aamulla, silloin me kyllä sovimme että se oli vain ilmaa.

Jos sinusta tuntuu että jossain ympärilläsi haisee vähän kakka, se todella olet sinä. Vaihda paita ja pese kädet, muista katsoa myös naama.

17 elo 2019 1 Hyymöri Permalink
13elo 2019

Kasvisruoat nirsolle perheelle – 17 arkiruokaa, joilla vähennämme lihansyöntiä

13 elo 2019 19 Elämää , Permalink

Teemme koko perhe edelleen hitaasti matkaa kohti kasvissyöntiä. Kirjoitin tästä vinkkipostauksen jo vuosi sitten ja ilokseni jatkamme edelleen samalla matkalla! Matkamme tosin etenee hyvin hitaasti, sillä perheemme kokit ovat sekä innottomia että hieman taidottomia ja kaikilla neljällä (ai niin, meitähän on viisi! No mutta neljä lautassyöjää vielä) on huonosti kasviksiin tottuneet makuaistit.

Rehellisesti: edes minä en pidä monesta kasvimaailman antimesta, noin esimerkiksi pavuista, kurpitsoista, sienistä, linsseistä, kvinoasta ja muu perhe sitäkin vähemmän. Pelkällä porkkanalla, paprikalla ja avokadolla ei pitkälle pötkitä.

Matkamme jatkuu silti sitkeästi kahdesta syystä, suurimpana se että minä näen kasvispainotteisen ruokavalion (kalan kanssa) pakollisena muutoksena, johon meistä kaikkien on edes osittain siirryttävä pian maapallomme takia.  Lisäksi Ykkönen ilmoitti yhtäkkiä muutama kuukausi sitten alkaneensa kasvissyöjäksi.

härkis resepti

Syyksi selvisi uudenlainen nirsoilu, kuulemma häntä ällöttää erilaiset kohdat ruoassa: jänteet yms. Kasvissyönti ei ole hänelle eettinen eikä ekologinen valinta, mutta aivan sama, otan sen ilolla vastaan matkamme vauhdittajana!

Pieni haaste vain että edes tuo nyt aika vannoutunut kasvisruokailija ei pidä juuri mistään lihattomista ruoista. Ei mistään lihankorvikkeesta, ei kalasta kuin parissa muodossa, ei suurimmasta osasta kasviksia eikä edes juustoista joilla voisi helposti monta ruokaa tehdä.

Perheen miehetkin ovat kohtuullisen vannoutuneita lihansyöjiä. Kakkonen kysyy ennen kaikkia uuniruokia Onhan tässä oikeaa lihaa?, mutta Insinööri kyllä hienosti kokeilee ja jopa kokkaa nykyään montakin kasvisruokaa vaikka ei itse kasvisruokaa lähtökohtaisesti ehkä valitsisi. Olemme kuitenkin niin alussa että esimerkiksi valmiit kasvisruokakassipalvelut jäävät vielä kokeilematta. Ruokahävikin, turhautumisen ja nälän riski ovat liian suuret.

Kaiken kaikkiaan lähtökohdat ovat hieman haastavat koko perheen terveelliselle ja helpolle kasvisruokailulle. Minä syön kasvispohjaisesti aina kun se on helppoa ja se päätyykin useimpina päivinä 100% kasvisruokailuun (koska se itse asiassa on tosi helppoa). Muu perhe tankkaa lihaa päivisin mutta iltaisin syömme jo useammin kasvista kuin lihaa. Uuden lähikauppamme lihahyllylläkään en käynyt ensimmäiseen neljään kuukauteen ollenkaan, eli jotain muutosta on jo tapahtunut!

Iltaruokien vaikeus on silti vielä aika suuri. Mitä ruokaa me muka voidaan syödä kun mikään ei kelpaa?

Olin jo varma että kohtalonamme on syödä pelkkiä pinaattilettuja hamaan tulevaisuuteen, mutta listasimme kuitenkin ensin yhdessä lihattomat ruoat, jotka meidän porukalle nyt kelpaa. Niitä tulikin tosi paljon, melkein kaksikymmentä! Ei mikään monipuolisin ruokavalio ja paljon pitää saada lisää proteiinia ja muita hivenaineita, mutta kyllä tästä jo kelvon arkiruokalistauksen rakentaa:

Kasvisruoat nirsolle perheelle:

  • Margherita pizza (tai pesto + mozzarella)
  • Pestopasta, fetalla tai ilman
  • Porkkanavuohenjuustokeitto
  • Pinaattiletut, einekset tai itse tehdyt Hanna G:n reseptillä
  • Riisi ja vegepuikot (pakastealtaissa on nykyään vegeversioita kalapuikoista, ja ne kelpaa!)
  • Lauran Teriyakitofukulho (Kakkonen nirsoilee tätä)
  • Lauran Lehtikaalipasta
  • Lohikeitto
  • Helppo lohipasta (kylmäsavulohi palasina pannulle, perään kermaa, pippuria ja parmesania)
  • Punajuurivuohenjuustorisotto
  • Avokadorisotto
  • Avokadopasta, by Hanna G tietty
  • Chili sin carne, liha korvataan kokonaan soijarouheella
  • Tortillat suikalemifulla (tai Elovenan Murulla jos kukaan ei kerro siitä lapsille etukäteen)
  • Grillatut tortillat (Ykkönen nirsoilee tätä)
  • Satun kesäkurpitsapihvit – nämä oli i h a n i a ja jopa Kakkonen tykkäsi!
  • Lauran Leivitetyt leipäjuustot (maistui ensin kaikille, sitten lapset ilmoitti etteivät tykkää. Kokeilen pian uudestaan)

Peräti 17 eri ruokaa! Näiden lisäksi moni perusruokamme, kuten pasta bolognese on jo vuosia ollut 50/50: puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta (pakkasesta).

Seuraavaksi kokeillaan vielä tehdä:

  • Lähiömutsin kesäkurpitsavuokaa, jota saatiin maistaa kun Hanne toi sitä ihanasti meille vauvaa moikatessaan! Oli supermaukasta!
  • Kasvislasagnea (ei lihankorvikkeella), joka mun pitäisi juuri tällä hetkellä valmistaa mutta välttelen kun se kuulostaa vaikealta.
  • Minun omaa kaalivuokaani ilman lihaa tai korvikkeella

Löytyykö teiltä lisäyksiä listaan? Sellaisia ruokia, jotka on helppo tumpelonkin tehdä ja jotka eivät sisällä kovin paljoa ”outoja kasvismakuja”. Ainakin munakoiso ja bataatti ovat ns. turnoff meidän perheessä.

ruokavinkit lapsiperhe

Lue myös:

13 elo 2019 19 Elämää , Permalink
11elo 2019

Ensimmäistä kertaa olen sekopäisen rakastunut vastasyntyneeseen

11 elo 2019 20 Tänään ajattelin, Vauvajutut Permalink

Kolmonen nukkuu yläkerrassa kohta kolmatta tuntia ja mulla on ehtinyt tulla jo sitä ikävä.

Olen käsittämättömän sekopäisen umpipahkaa rakastunut tähän vauvaan, juuri vasta kolme viikkoa täyttäneeseen tyttäreeni. Siihen pieneen olentoon, joka ei oikein vielä tee mitään muuta kuin kakkaa ja hassuja ilmeitä. Silti hän on juuri nyt ihanin kolmikiloinen asia, minkä tiedän.

Saatan tuijottaa vauvaa hereillä tai nukkuvana vartin, onnellisena hymyillen. Pussailen sitä kuin sekopäinen, lepertelen ja halaan tiukasti. Joudun hillitsemään itseäni etten ole mustasukkaisen kateellinen kun lapset pitää vauvaa sylissä – minäkin haluaisin. Itken liikutuksesta kun sillä on nyt niin hassu ilme ja menen surusta palasiksi jos hän itkee kipuitkua hetkeäkään.

Olen kertakaikkiaan aivan sekaisin, tavalla jota en ole ennen kokenut.

Tällainen sekopäinen rakkaus vastasyntyneeseen on ihan uusi tunne mulle, ja on hämmentävää ymmärtää yhtäkkiä niitä vaaleanpunaisia kirjoitelmia joita ympärilläni olen vuosia nähnyt. Että se vauvaansa rakastuminen onkin ihan todellinen asia!

Olen oikeasti pitänyt täytenä liioitteluna ihmisten kertoessa kuinka ”rakastin vauvaani ensimmäisestä parkaisusta lähtien”. Minä olen aiemmin kokenut synnytyssalissa ensisijaisesti helpotusta – nyt se on ohi. Nyt minäkin voisin olla se perhelehden kansikuvatyttö joka kertoo kyyneleet silmissä miten uskomattoman rakastunut on lapseensa.

Saman voisin tietysti sanoa kahdesta isommasta, hekin ovat pakahduttavan ihania olentoja, joiden vuoksi tekisin ihan mitä vain. Mutta se syvä rakkaus heihin on syttynyt hitaammin, pikkuhiljaa tyyppiin tutustuessa, niin kuin monesti käy. Osa äideistä ei nimittäin todellakaan rakastu päätä pahkaa lapseensa synnärillä ja se on täysin normaalia. Kaimani Hanne on myös kirjoittanut aiheesta oman lapsensa synnyttyä, eli ainakin kaksi meitä on!

Muistan olleeni kahden isomman kanssa vähän hädässä sen kanssa, etten pystynyt samaistumaan siihen ensisilmäykseltä rakastumiseen. En itkenyt salissa onnesta, onko minussa jotain vikaa? Kiinnyin toki lapsiini heti alkuun, mutta se sellainen pakahduttava rakkaus syntyi vasta kuukausia myöhemmin kun pahin elämänmuutoksen aiheuttama hätä minussa alkoi väistyä ja arki helpotti kaikin tavoin. Huolen, stressin ja paniikin tilalle mahtui myös rakkautta.

Tällä kierroksella raskaus oli helppo, synnytys oli helppo (ja itkin onnesta, hah), ja vauva on ollut helppo. On ollut helppo rakastua. Tieto siitä, mitä kaikkea edessä on ja kuinka siisti tyyppi tästäkin vielä kasvaa sekä tietty varmuus siitä että me kyllä pärjätään auttavat asiaa.

Vaikea synnytys, ennenaikainen syntymä tai vaikeat ensimmäiset päivät voivat tehdä rakastumisesta vaikeaa. Silti monet varmasti odottavat saavansa sen taianomaisen rakastumisen tunteen heti synnärillä. Omien kokemuksieni mukaan niin ei ehkä käy, mutta se on ok.

Samalla tavalla kuin kotiin paluu uuden vauvan kanssa ei välttämättä ole pelkkää auvoisaa vauvan tuoksun nuuhkimista, fiilikset synnytyssalissa ja siitä eteenpäin voivat sisältää kaikenlaista. Tuoreen äidin kannattaa ensisijaisesti antaa itselleen armoa ja aikaa. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat niin täynnä kaikkea uutta ja outoa että vähemmästäkin kuuppa menee sekaisin. Kyllä se rakkaus sieltä silti syntyy.

Onko teillä muilla samoja kokemuksia vai paljastinko nyt vain maailmalle että olen ja olen ollut sekaisin kuin seinäkello?

Ps. Tärkeää: Jos tuntuu ettei vauvaan synny oikein mitään tunteita ensimmäisinä kuukausina, kannattaa jutella asiasta neuvolassa, sillä se voi olla synnytysmasennuksen oire.

11 elo 2019 20 Tänään ajattelin, Vauvajutut Permalink